Hiihto on loistava talviurheilulaji, mutta pakkasella hiihtäminen voi aiheuttaa keholle merkittäviä haasteita. Hiihdon pakkasrajaa ei ole yksiselitteisesti määritelty. Hiihtokilpailuissa se on -15 °C:n ja -20 °C:n välillä, mutta perustelut ovat puutteelliset. Hiihtäjän ominaisuudet ja valmistautuminen sekä sääolosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka turvallista ja mielekästä hiihtäminen pakkasella on.
Hiihto on loistava talviurheilulaji, mutta pakkasella hiihtäminen voi aiheuttaa keholle merkittäviä haasteita. Hiihdon pakkasrajaa ei ole yksiselitteisesti määritelty. Hiihtokilpailuissa se on -15 °C:n ja -20 °C:n välillä, mutta perustelut ovat puutteelliset. Hiihtäjän ominaisuudet ja valmistautuminen sekä sääolosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka turvallista ja mielekästä hiihtäminen pakkasella on.
Erityisesti kovalla intensiteetillä liikuttaessa, kuten hiihdon sprinttiharjoituksissa, kylmä ilma menee suoraan keuhkoihin ja ärsyttää hengitysteitä. Se voi vaurioittaa limakalvoja, ärsyttää keuhkoputkia, aiheuttaa yskää ja pahentaa hengitysoireita, erityisesti astmaatikoilla.
Lisäksi keho menettää lämpöä nopeammin kylmällä kelillä, mikä lisää paleltumien riskiä. Paleltumia voi syntyä jo pienilläkin ihoalueilla, kuten sormissa, nenässä ja poskissa. Kylmä ilma heikentää myös lihasten kimmoisuutta ja voi altistaa loukkaantumisille. On myös hyvä huomioida, että energiankulutus kasvaa pakkasella.
Hiihdon pakkasraja ja kylmänsietokyky vaihtelevat henkilökohtaisen kokemuksen ja sääolosuhteiden mukaan.
Esimerkiksi -15 °C voi olla sopiva raja perushiihtäjälle, mutta alle -20 °C:n pakkasessa pitkäkestoinen tai intensiivinen hiihto voi olla riskialtista – tällöin on suositeltavaa harkita muita liikuntamuotoja.
Lasten ja aloittelijoiden kannattaa asettaa hiihdon pakkasraja vieläkin matalammalle.
Huomioi, että tuuli vaikuttaa voimakkaasti kylmyyden tunteeseen. Esimerkiksi -10 °C yhdistettynä 10 m/s tuuleen vastaa todellisuudessa noin -20 °C:n lämpötilaa.
Hiihtäminen kovallakin pakkasella voi olla turvallista ja mielekästä, kunhan on hyvin varustautunut ja tuntee omat rajat.
Kun lämpötila laskee alle -15 °C, suksien luisto heikkenee, sillä lumi on kuivaa ja karkeaa.
Pakkasella hiihtämisessä oikeanlainen pukeutuminen on erittäin tärkeää, jotta pysyy lämpimänä mutta ei hikoile liikaa. Kerrospukeutuminen, lämmin päähine ja käsineet sekä kasvojen suojaaminen kaulurilla tai buffilla ovat välttämättömiä. Kiinnitä erityistä huomiota hengityksen suojaamiseen.
Lumisateessa hiihtäminen voi olla kaunista, mutta myös haastavaa. Tuore lumi latupohjalla voi hidastaa vauhtia ja vaatia enemmän voimaa. Huomioi perinteisen suksien ja luistelusuksien erilaiset ominaisuudet. Vaatteiden tulisi olla vedenkestävät ja hengittävät. Näkyvyyden heiketessä on lisäksi hyvä olla mukana heijastinliivi tai otsalamppu.
Hiihtäminen suojasäällä eli nollan tienoilla tai plussakelillä voi olla erityisen haastavaa, sillä märkä lumi tarttuu helposti suksien pohjiin ja huonontaa luistoa. Tällaisissa olosuhteissa kannattaa valita karvapohjasukset, jotka sopivat vaihteleviin lämpötiloihin.
Hiihtäminen plussakelillä tarkoittaa myös kevyempiä ja hengittävämpiä vaatteita, sillä keho lämpenee nopeasti.
Lue lisää: Karvapohjasukset pakkasella ja plussakelillä
Latupohjan jäätyminen tai hiihtäminen jäällä on yleistä erityisesti kevättalvella. Jäällä hiihtäminen voi olla upea kokemus, mutta myös erittäin vaarallista. Turvallisuudesta huolehtiminen on ensisijaista. Tarkista aina jään paksuus ja kestävyys ennen jäälle menemistä ja vältä ohuen jään alueita.
