Intohimona luonto – nauti lähiluonnosta kesällä

Lupa opastaa maailman korkeimmilla vuorilla

Lukkari opiskeli kansainväliseksi vuoristo-oppaaksi Argentiinassa. Hän suoritti vaativan IFMGA-sertifioidun vuoristo-opaskoulutuksen vuonna 2011. IFMGA eli ‘International Federation of Mountain Guides Association on kansainvälinen ammattioppaiden liitto, joka valvoo vuoristo-oppaiden koulutuksen tasoa ja ammattitaitoa ympäri maailmaa.

Kaikilla mantereilla yhteisten standardien mukainen IFMGA-oppaan koulutus kestää kolmesta viiteen vuoteen, maasta ja kokelaasta riippuen. Opintoihin kuuluvat lumiturvallisuus-, ensiapu- ja vuoristopelastustaidot sekä luonnollisesti vuorilla suunnistaminen ja meteorologia. Tutkinto antaa oppaille pätevyyden opastaa jokaista neljää vuorilla liikkumisen lajia: vuori-, kallio- ja jääkiipeilyä sekä suksilla tapahtuvaa hiihtovaellusta ja vapaalaskua. Koulutukseen pääseminen edellyttää hakijalta vuosien kiipeily- ja laskettelukokemusta.

- Koulutus oli vaativa, mutta kasvattava kokemus. Ammattitaidon lisäksi se kasvatti minua ihmisenä, opetti ennen kaikkea itsekuria ja itseään kokemattomamman vuorilla liikkujan kenkiin laittamista, Lukkari kertoo.

Haastavat olosuhteet paljastavat ihmisen todellisen luonteen

Teknisten taitojen lisäksi vuoristo-oppaille koulutetaan niin sanottuja pehmeitä arvoja. Code of Professional Conduct -säännöstö määrittelee vuoristo-oppaiden roolin ja velvollisuudet asiakkaita ja ympäristöä kohtaan, mm. miten asiakkaiden taitotasoa ja aikaisempaa kokemustaan arvioidaan. Yhteisillä säännöillä varmistetaan sekin, että asiakkailla on riittävä tietoisuus vaaroista ja riskeistä sekä yleisesti ympäristöä kunnioittavan asenteen edistämisestä.

- Ihmiset tulevat reissuille eri elämäntilanteissa. Heillä voi olla virheellinen käsitys omasta kuntotasosta tai taidoista, tai uusi ympäristö voi laukaista esimerkiksi ennalta arvaamattomia pelkotiloja. Suuri odotus voi päättyä pettymykseen. Niissä tilanteissa pitää osata käsitellä ihmistä ihmisenä, Lukkari jatkaa.

Valitettavan usein upeissa luontokohteissa ihmisen jälki näkyy tahattomana tai tahallisena luonnon kulumisena ja roskaamisena. Jopa eniten vuorilla liikkumista rakastavat jättävät jälkeensä roskaa.

- Mielestäni ongelmat johtuvat siitä, että ihmisten ja luonnon suhde on vääristynyt. Luontoresursseja käytetään kuin kulutushyödykkeitä. Meidän vuoristo-oppaiden velvollisuutemme on huolehtia siitä, että jätämme reitit jälkeemme mahdollisimman alkuperäisessä tilassa sekä opastaa heitä, jotka eivät vielä asian tärkeyttä ole oivaltaneet, Lukkari kertoo.

Korona toi takaisin Suomeen

Valmistuttuaan vuoristo-oppaaksi Lukkari on opastanut seikkailijoita vuorilla Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja Pohjoismaissa. Koronan vaikeutti matkustamista ja oppaan työn harjoittamista ulkomailla. Siksi koti Alpeilla sai jäädä ja Lukkari palasi perheineen Suomeen. Tutuissa metsissä ja luonnonpuistoissa Suomessa vietetty aika on saanut hänet katsomaan myös lähiluontoa uusin silmin.

- Meillä ei ole korkeita vuoria, mutta on upea luonto, joka on meitä kaikkia todella lähellä. On vain itsestä kiinni, miten lähiluontoon ja omaan luontoelämykseen suhtautuu. On ollut hienoa huomata, kuinka paljon mahdollisuuksia lähellä onkaan. Niistä nauttiminen on vain mielikuvituksesta kiinni, Lukkari kuvailee.

Lukkarille luonto on ennen kaikkea harjoitusmaasto, jossa lenkistäkin voi tehdä pienen seikkailun.

- Jokainen retki voi olla seikkailu, kun ei uraudu vain merkatuille poluille. Suunnistaminen ilman apuvälineitä ja maaston eri elementtejä hyödyntäen lisää haastetta. Talvella otsalamppu ja karttasovellukset mahdollistavat vauhdin, hän jatkaa.

Kylmävesikylpyjä ja hengitysharjoituksia

Kuten monelle muullekin, on kylmässä vedessä uimisesta tullut korona-aikana tärkeä harrastus myös Lukkarille. Kylmään veteen pulahtaminen palauttaa ja palkitsee sekä toimii mielellisenä treeninä. Hengitysharjoitukset tukevat veden meditatiivista vaikutusta. Epämukavuusalueelle meneminen kehittää suhtautumista asioihin myös muilla elämän osa-alueilla.

- Kiistattomien terveysvaikutusten lisäksi kylmä vesi on oikotie oman mielen ja kehon rajapintaan. Se opettaa, kuinka omalla asenteella pystyy kontrolloimaan mieltä ja vaikuttamaan siihen, miten asiat kokee, Lukkari kuvailee.

Luonnossa luonnon armoilla - hyvin varustautuneena

Suomalaisilla on perinteisesti luonteva suhde ympäristöönsä. Yllätykselliset elementit ovat kuitenkin aina läsnä. Reissuun voidaan lähteä heppoisin varustein, ja olosuhteet voivat valmistautumattoman. Keli voi muuttua arvaamattomasti, ja sade ja tuuli voivat yllättää. Mitä eksoottisemmassa paikassa liikutaan, sen suuremmat seuraamukset väärällä varustautumisella voi olla.

- Kun olosuhteet muuttuvat, tilanne voi äkkiä muuttua pelottavaksikin. Asenne ratkaisee, miten epämukavuuteen suhtautuu. Ikävä tunne voi pilata kokemuksen, jos siihen ei osaa suhtautua oikein. On osattava ottaa vastuu itsestään.

Oikeanlaiset varusteet ovat yksi helppo tapa pienentää riskiä epämukavuusalueelle joutumisesta. 

- Sääennusteita on mahdoton hallita, ja on tervettä joutua välillä kokemaan epämiellyttäviä juttuja. Varusteilla ja luovuudella voi kuitenkin hallita balanssia ja parantaa onnistumisen mahdollisuuksia.  

Mukana lähiretkillä Lukkarin repussa kulkevat vähintään pieni ensiapupakkaus, puukko, vesipullo ja lämpökerros.

- Varusteet tuovat reppuun painoa, joten tuotteiden keveyttä osaa kyllä arvostaa.

Norwegian mountain code ohjeistaa retkeilijöitä yhdeksällä säännöllä:

1. Suunnittele matkasi ja ilmoita minne olet menossa.
2. Mukauta reissu kykyjen ja olosuhteiden mukaan.
3. Tutustu sääennusteisiin ja lumella liikuttaessa lumivyöryvaroituksiin.
4. Varaudu myrskyihin ja kylmyyteen, jopa lyhyillä matkoilla.
5. Ota mukaan tarvittavat varusteet, jotta voit tarvittaessa auttaa itseäsi ja muita.
6. Tee turvallisia valintoja. Tunnista vaarallinen maasto.
7. Käytä karttaa ja kompassia, tiedä aina missä olet.
8. Käänny ajoissa, ei ole häpeä kääntyä.
9. Hakeudu tarvittaessa suojaan ja säästä energiaasi.