Telemark-hiihto on suosiossaan paluuta tekevä hiihtomuoto, joka sai alkunsa Norjasta Telemarkin maakunnasta. Tämä hiihtotekniikka yhdistää sekä hiihtämisen että laskemisen kahdella suksella, joissa suksien siteet mahdollistavat kantapään vapaan nousun. Tämä ominaisuus erottuu selvästi alppihiihdosta, jossa kantapää on yleensä kiinni suksessa.
Telemark-hiihto on suosiossaan paluuta tekevä hiihtomuoto, joka sai alkunsa Norjasta Telemarkin maakunnasta. Tämä hiihtotekniikka yhdistää sekä hiihtämisen että laskemisen kahdella suksella, joissa suksien siteet mahdollistavat kantapään vapaan nousun. Tämä ominaisuus erottuu selvästi alppihiihdosta, jossa kantapää on yleensä kiinni suksessa.
Telemark-hiihto on tunnettu monimuotoisuudestaan, sillä sitä voi harrastaa erilaisissa olosuhteissa ja rinteissä. Tämä laji tarjoaa sekä fyysisiä että teknisiä haasteita, mikä tekee siitä monelle hiihdon harrastajalle houkuttelevan. Telemark-suksilla voi laskea niin rinteillä kuin vaativimmissa maastoissa, mikä osaltaan lisää lajin vetovoimaa.
Telemark-hiihto sai alkunsa Sondre Norheimin kehittämistä välineistä ja tekniikoista, kun hän voitti Norjan ensimmäiset kansalliset hiihtokilpailut vuonna 1868.
Hänen innovaatioidensa ansiosta telemark-käännös ja -välineet alkoivat levitä laajemmalle. Telemark-hiihto jäi kuitenkin unohduksiin vuosikymmenien ajaksi, kunnes se herätettiin henkiin 1970-luvulla Yhdysvalloissa vapaalaskijoiden keskuudessa. Laji alkoi jälleen saada suosiota 1990-luvulla, jolloin sen harrastajamäärät ja kilpailutoiminta kasvoivat merkittävästi.
Telemark perustuu erityiseen käännöstekniikkaan, jossa laskija siirtää painonsa etusukselle ja takajalan kantapää nousee irti suksesta. Tämä käännös tunnetaan nimellä telemark-käännös, ja se mahdollistaa dynaamisen ja joustavan laskemisen.
Telemark-asennossa etujalan paino jakautuu polven ja nilkan kautta, kun taas takajalan paino on päkiällä, mikä luo tasapainoisen ja matalan asennon. Tätä asentoa käytetään myös mäkihypyssä ns. telemark-alastulossa.
Käännösten välissä takajalka viedään eteen, jolloin se vaihtuu seuraavan käännöksen etujalaksi. Jalat vaihtavat näin sulavasti paikkaa luoden ylös-alas-liikkeen. Telemark-käännöksen oleellinen piirre onkin sen luonnollinen, pehmeä rytmi.
Varsinaisia telemark-suksia voi näinä päivinä olla vaikeampi löytää, sillä lajin harrastajat ovat siirtyneet käyttämään alppihiihtoon suunniteltuja suksia. Parhaiten telemarkiin soveltuvat sukset ovat yleensä leveämpiä kuin perinteiset laskettelusukset, ja kärjen leveys on tyypillisesti yli 85 mm. Aloittelijalle soveltuvat yleisesti ottaen lyhyemmät ja helpommin käsiteltävät sukset, kun taas kokeneemmat laskijat voivat valita pidemmät sukset lisäämään vakautta ja kantavuutta. Vapaalaskusukset eli off-piste-sukset voivat soveltua niin vasta-alkajille kuin alan harrastajille.
Telemark-monot ovat rakenteeltaan joustavat päkiän kohdalta, mikä mahdollistaa kantapään vapaan nousemisen suksesta telemark-käännöksen aikana. Samalla ne ovat kuitenkin jäykät sivusuunnassa, ja tarjoavat siten tukea laskemiseen.
Perinteiset telemark-monot sopivat 75 mm:n kolmipiikkiseen siteeseen. Nykyään on kuitenkin saatavilla myös modernimpia sidejärjestelmiä, kuten NTN-siteet (New Telemark Norm) sekä Rando-versiot alppihiihtositeistä.
Sauvoiksi soveltuvat esimerkiksi laskettelusauvat, kun taas rinteessä suositaan yleensä hieman lyhyempiä sauvoja.
Vaelluskäytössä valinta kohdistuu usein teleskooppisauvoihin. Teleskooppisauvat ovat erityisen käytännöllisiä tunturi- ja umpihankihiihdossa, sillä ne mukautuvat vaihteleviin lumi- ja maasto-olosuhteisiin sekä eri pituisille käyttäjille.
Telemark-hiihto sisältää useita kilpailumuotoja, kuten suurpujottelun, classic-pujottelun ja classic-sprintin. Nämä kilpailut yhdistävät alppihiihdon elementtejä hyppyreihin ja erilaisiin laskuosuuksiin. Telemark-hiihto tarjoaa myös mahdollisuuden vapaalaskuun, jossa laskijat voivat näyttää taitonsa luonnonolosuhteissa.
